Satulan rungon katkenneet sidosniitit on aina vaihdettava, satulaa ei saa ommella kiinni ja laittaa vahinkoa kiertämään. Tässä joku on hitsannut yhden katkenneen etukaaren niitin ja toinenkin on katkennut vierestä. Korjauksena vaihto käsintaottuihin kupukantaniitteihin ja samalla ruosteenpoisto ja -estokäsittely.

Satulan etukaari on kokonaan katkennut. Vanhoissa satuloissa näitä ei auta korjata, uudemmissa menee takuuseen, tai jos satula on muuten vielä hyväkuntoinen, voidaan se joissain tapauksissa lähettää tehtaalle rungonvaihtoon. Useimmiten satula on tässä vaiheessa tullut elinkaarensa päähän.

Joskus satulan selkärangantila on liian kapea. Korjaus tehdään helposti toppauksen yhteydessä, kun villat poistetaan paneelista.

Perushommia, toppausta ja takakaaren ompelua David Mayn pajalla, Cumbria School of Saddleryssä.

Davidin kanssa käytiin myös paikallisella tallilla oppimassa satulan sovitusta ja mittojen ottamista hevosen selästä.

Useilla englantilaisilla satulatehtailla vieraillessani kiinnitin huomiota heidän käyttämäänsä toppausvillaan. Kaikki käyttivät samaa tummaa Jacob-rotuisen lampaan villaa valkoisen villan sijaan. Tätä samaa villaa käytän itsekin, ja valintaani vahvisti vastaus uteluihini: tämä villa säilyttää kimmoisuutensa pidempään kuin valkoinen lampaanvilla. Tämä on tietysti tärkeä kriteeri toppausmateriaalia valitessa!

Satulan sisältä voi löytyä kummia: alempana kuva edellisen toppaajan paneelin perälle myttäämästä vahvikkeesta, ja toisessa kuvassa jotain, mitä ei satulaan kuulu laittaa, eli "jotain värikästä kuitua" ja hevosen jouhia. Jouhet on toki menneinä aikoina olleet ihan käypää täytettä, mutta ei enää nykyisillä mittapuilla.